Blogin henkiin herättelyä..

Tarkoitus on ollut jo pitkään toteuttaa meidän päivä postaus, mutta se on aina siirtynyt seuraavalla päivälle, sitten seuraavalle viikolle ja niin edelleen. Joka toinen päivä ajattelen ryhdistäytyä ja kirjoittaa, mutta ajattelu ja toimintatapa ei vaan yleensä mene yksiin ainakaan jos on omista jutuista kyse.

Lapset kasvaa ja oppii koko ajan. Masi on ottanut muutamia askeleita yksinään. Vaarilassa otti ihan esimmäiset omat askeleet yksin. Lauantaina (4.3) kaksossiskojen valmistujaisjuhlassa Masi käveli ulkona jopa muutaman metrin yksinään ja moni silmäpari oli sitä todistamassa. Eilen myös Millan nukkuessa, meillä oli Masin kanssa pienet kävelytreenit. Huomasi kyllä kuinka tuo poika osasi nauttia täysillä jakamattomasta huomiosta. Eiköhän hän vielä joku päivä kävele.

Masin keuhkopala lähetettiin muutama viikko sitten Amerikkaan tutkittavaksi. Suomessa tutkimusten jälkeen selvisi, että Masilla on harvinainen keuhkokudossairaus, mutta auki jäi vielä mitä tämä tulee tarkoittamaan meille käytännössä. Perjantaina sainkin soiton keuhkolääkäriltä, joka kertoi minulle ainakin toistaiseksi helpottavan uutisen. Masin keuhko "ongelmat" todennäköisesti johtuisivatkin vain hänen pienenä sairastamistaan keuhkokuumeistaan ja monista flunssista. Silloin Masilla oli vielä ductus auki, joka ei ainakaan auttanut asiaan. Todennäköisesti siis Masin tila paranee koko ajan uusien keuhkorakkuloiden myötä. Tilaa kumminkin seurataan edelleen joka kuukausi ja lääkitys pidetään samana ja toivotaan parasta. Amerikkalainen patologi oli myös heittänyt vaihtoehdoksi, josko Masilla olisi refluksia. Meidän keuhkolääkäri ei tätä epäile, ja itsellenikin se tuntuu vähän oudolta vaihtoehdolta, mutta tutkimus tästä silti tulee, ettei mitään jätetä arvailujen varaan kuitenkaan.

Sitten tämä minun pieni, mutta niin iso ja osaava tytär. Millalta loppui kerho tältä kaudelta, mutta onneksi sai paikan myös ens kaudelle! Kerho vain muuttuu kaksipäiväiseksi viikossa ja alkaa puolituntia aikaisemmin, kuin menneellä kaudella. Vaikka aluksi tuntui, etten pystyisi millään jättämään Millaa kerholle, niin olen todella onnellinen, että tein sen. Nyt en taas vaihtaisi kerhopaikkaa mistään hinnasta. Ohjaajat ovat mitä mahtavimpia ja mahtavaa on myös se, että kerho on musiikkipainotteinen, mikä sopii meidän neidille loistavasti.

Nyt Millan kerhon loputtua olemme viettäneet jonkun verran aikaa Vaarilassa ja siellä myös serkkujen kanssa on tullut touhuttua. Viime sunnuntaina oli Helsinkipäivä ja Radio Aallon Helsinkipäivä konsertti. Siellä esiintyi Robin, jota minun oli tarkoitus viedä Millakin katsomaan ja veinkin, mutta ovella odottivat piitkät jonot ja kaikkialla ihan hurjan paljon ihmisiä. Milla ei valitettavasti nähnyt Robinia juuri lainkaan. Screeniltä taisi pari kertaa huomata ja äänen tietysti kuulimme. Sisään pääsimme vähän ennen Robinin setin loppua ja lähdinkin sitten saman tien viemää Millaa Masin luo isin hoiviin kotiin. Ja itse lähdin vielä takaisin. Pisin aika minkä tällä hetkellä olen ollut poissa molempien lapsieni luota, vaikka isin hoivissa olivatkin ei se ollut helppoa heitä jättää. Huomenna olen taas illalla poissa parisen tuntia ja isin vuoro ihan yksin laittaa molemmat lapset nukkumaan. Kauhean syyllinen olo tulee heti, kun on vähänkin poissa, mutta kai se tekee hyvää niinkun kaikki sanovat :D

 Serkku poppoo <3

 <3