Blogin henkiin herättelyä..

Tarkoitus on ollut jo pitkään toteuttaa meidän päivä postaus, mutta se on aina siirtynyt seuraavalla päivälle, sitten seuraavalle viikolle ja niin edelleen. Joka toinen päivä ajattelen ryhdistäytyä ja kirjoittaa, mutta ajattelu ja toimintatapa ei vaan yleensä mene yksiin ainakaan jos on omista jutuista kyse.

Lapset kasvaa ja oppii koko ajan. Masi on ottanut muutamia askeleita yksinään. Vaarilassa otti ihan esimmäiset omat askeleet yksin. Lauantaina (4.3) kaksossiskojen valmistujaisjuhlassa Masi käveli ulkona jopa muutaman metrin yksinään ja moni silmäpari oli sitä todistamassa. Eilen myös Millan nukkuessa, meillä oli Masin kanssa pienet kävelytreenit. Huomasi kyllä kuinka tuo poika osasi nauttia täysillä jakamattomasta huomiosta. Eiköhän hän vielä joku päivä kävele.

Masin keuhkopala lähetettiin muutama viikko sitten Amerikkaan tutkittavaksi. Suomessa tutkimusten jälkeen selvisi, että Masilla on harvinainen keuhkokudossairaus, mutta auki jäi vielä mitä tämä tulee tarkoittamaan meille käytännössä. Perjantaina sainkin soiton keuhkolääkäriltä, joka kertoi minulle ainakin toistaiseksi helpottavan uutisen. Masin keuhko "ongelmat" todennäköisesti johtuisivatkin vain hänen pienenä sairastamistaan keuhkokuumeistaan ja monista flunssista. Silloin Masilla oli vielä ductus auki, joka ei ainakaan auttanut asiaan. Todennäköisesti siis Masin tila paranee koko ajan uusien keuhkorakkuloiden myötä. Tilaa kumminkin seurataan edelleen joka kuukausi ja lääkitys pidetään samana ja toivotaan parasta. Amerikkalainen patologi oli myös heittänyt vaihtoehdoksi, josko Masilla olisi refluksia. Meidän keuhkolääkäri ei tätä epäile, ja itsellenikin se tuntuu vähän oudolta vaihtoehdolta, mutta tutkimus tästä silti tulee, ettei mitään jätetä arvailujen varaan kuitenkaan.

Sitten tämä minun pieni, mutta niin iso ja osaava tytär. Millalta loppui kerho tältä kaudelta, mutta onneksi sai paikan myös ens kaudelle! Kerho vain muuttuu kaksipäiväiseksi viikossa ja alkaa puolituntia aikaisemmin, kuin menneellä kaudella. Vaikka aluksi tuntui, etten pystyisi millään jättämään Millaa kerholle, niin olen todella onnellinen, että tein sen. Nyt en taas vaihtaisi kerhopaikkaa mistään hinnasta. Ohjaajat ovat mitä mahtavimpia ja mahtavaa on myös se, että kerho on musiikkipainotteinen, mikä sopii meidän neidille loistavasti.

Nyt Millan kerhon loputtua olemme viettäneet jonkun verran aikaa Vaarilassa ja siellä myös serkkujen kanssa on tullut touhuttua. Viime sunnuntaina oli Helsinkipäivä ja Radio Aallon Helsinkipäivä konsertti. Siellä esiintyi Robin, jota minun oli tarkoitus viedä Millakin katsomaan ja veinkin, mutta ovella odottivat piitkät jonot ja kaikkialla ihan hurjan paljon ihmisiä. Milla ei valitettavasti nähnyt Robinia juuri lainkaan. Screeniltä taisi pari kertaa huomata ja äänen tietysti kuulimme. Sisään pääsimme vähän ennen Robinin setin loppua ja lähdinkin sitten saman tien viemää Millaa Masin luo isin hoiviin kotiin. Ja itse lähdin vielä takaisin. Pisin aika minkä tällä hetkellä olen ollut poissa molempien lapsieni luota, vaikka isin hoivissa olivatkin ei se ollut helppoa heitä jättää. Huomenna olen taas illalla poissa parisen tuntia ja isin vuoro ihan yksin laittaa molemmat lapset nukkumaan. Kauhean syyllinen olo tulee heti, kun on vähänkin poissa, mutta kai se tekee hyvää niinkun kaikki sanovat :D

 Serkku poppoo <3

 <3

Vihdoin!

Siitä onkin jo pitkä aika, kun viimeksi kirjottelin. Mieli on tehnyt, mutta on tapahtunut niin paljon asioita, ettei tiedä mistä kirjottaisin.

Tämän vuoden synttärijuhlatkin on tullut jo juhlittua. Masikin on jo yli vuoden ja Milla täytti kolme vuotta. Tuntuu hyvältä, sekä myös kamalalta että aika menee niin hurjaa vauhtia eteenpäin ja vielä itsekkin pitäisi pysyä perässä. Ja todellakin perässä Masihan konttaa jo kunnon vauhtia ja kävelee todella hyvin tukia vasten. Kohta toivottavasti tuo pikkumies ottaa jo ensi askeleensa. Ulkona hän rakastaa kontata mutalätäköihin ja laskea liukumäkeä :) Ymmärtämistä on huomattavissa paljon, vaikka poika ei puhukkaan lähes sanaakaan. Kokemuksia on paljon kertynyt lisää, sairaalassa on tullut vierailtua edelleen melkein säännöllisesti. Unitutkimus on kahlattu läpi, happirikastimen käyttö opeteltu, RS-virus voitettu ja keuhkobiopsiakin on nyt takanapäin. Nyt odotellaankin sitten niitä tuloksia.

Milla on saanut viettää paljon aikaa isänsä kanssa kahdestaan, kun olen itse ollut Masin kanssa sairaalassa. Ja näitä hetkiä neiti tuntuukin odottavan välillä kovastikkin. Silloin nimittäin taidetaan mennä kaikessa Millan ehdoilla :) Super huolehtivainen isosisko on kokenut pienen pienen 3v uhman, joka on onneksi nyt takanapäin ja nyt taas hoidetaan täysillä pikkuveikkaa.

Musiikki on Millalle muodostunut hyvinkin tärkeäksi osaksi päivää. Johtuneeko musiikki painotteisesta kerhosta? Milla osaa uskomattoman monta kappaletta ulkoonta ja koko ajan opetellaan lisää. Kertosäkeet on monen monen monen monesta kappaleesta neidin päässä tallessa. Myös lastenlaulut joita kerhossa lauletaan on jäänyt todella hyvin mieleen. Monesti huomaakin, kun Milla leikkii yksinään hän saattaa laulaa samalla. On niin mahtava kuulla, kun hän hennolla äänellä laulaa niin ihanasti :)

Millan 3v kakku

Päivitystä...

Nyt on mennyt monta viikkoa Masin operaatiosta ja poika on toipunut todella hyvin. Niin kuin isosisko sanoo: "Masin sydän on nyt terve." Masi jo liikkuukin eteenpäin hurjaa vauhtia "peppukiito"-tyylillä. Fysioterapeutti tuskin on niin innoissaan tällä tavalla liikkumisesta, kuin me. Mutta näin meillä on näköjään lapsilla tapana alottaa liikkuminen. Olemme myös harjoitelleent paljon polvillaan oloa ja seisomista tukea vasten.

Milla on päässy käymään nyt jo monesti kerhossa ja taitaa neiti tykätä, vaikka ei siellä kuulemma kovin aktiivinen vielä ole. Mutta hiljaa hyvä tulee. Mutta kuitenkin Milla ihan mielellään menee kerhoon, niin eiköhän se ole merkki, että siellä on kiva olla! Halloweenin aikaan ohjaajat järjestivät kerhossa Halloween-juhlat, nyyttäri tyyliin ja pukeutuakkin sai, jos halusi. Milla vei juhliin naksuja ja keksejä, jotka maistuivat kerhokavereille oikein hyvin.

Mummokin kävi meillä kylässä, kun tarvitsin lapsille hoitajaa, kun saimme itse olla mukana pienen prinsessan tärkeässä juhlassa. Meistä tuli nimittäin kummeja (tai minusta tuli kummi ja Isistä Aikuinen ystävä) ja ristiäisissä Mummo sitten katsoi lapsien perään toimituksen ajan. Pikkuinen prinsessa saikin oikein kauniin nimen! :)

Isäpäivää edeltävänä päivänä kävimme pitkästä aikaan Vaarilla kylässä ja taas saimme olla ylpeitä vanhempia ja huomata kuinka paljon Milla onkaan reipastunut. Milla leikki Vaarin kanssa oikein innoissaan  ja illalla kotiin päästyä kysyikin heti, että menemmekö huomennakin Vaarille :) Kävimme myös samalla reissulla moikkaamassa serkkuja, joiden kanssa Milla tykkäsi myös kovasti touhuta.
Isänpäivänä olimme kotona ja kävimme myös Ukin luona.

Viime sunnuntaina lähdimme viemään Masia Lastenklinikalle, koska pojan uloshengitys oli todella vaikeaa ja jouduimmekin sitten siintä suoraan seurantaan. Jonka jälkeen meille jo siivottiin paikkaa osastolta, jossa vietimme kaksi yötä. Tiistai iltana pääsimme kotiin, kun saimme iltapäikkäreistä varmuuden, ettei Masi tarvitse enää lisähappea nukkuessaan.

 Sisko oli huolissaan veikasta<3

Hiukset hyvin, kaikki hyvin!!

Nyt olemmekin olleet aika paljon kotona ja parannelleet lapsien yskää, mikä näyttääkin olevan todella todella sitkeää. Samalla on tullut laitettua kotiin vähän joulukoristeita, vaikka ulkona ollessa ei tunnu yhtään edes talvelta. Jouluvalot on vaan niin kivoja. Ja silloin, kun ollaan paljon sisällä, niin askartelu on Millan yksi mielipuuhista. Joten koristuksia on tullut myös paljon lisää.

Kun jättää blogitekstin auki koneelle, odottamaan aikaa jolloin kerkeää taas vähän kirjoittaa, sinne ilmestyy ihmeellisä kommentteja kuin tyhjästä. Tässä viimeisin: "Isi on Ihana Mies :)", ei liene vaikea arvata kuka on käynyt kirjoittamassa :)

Tässä kuvassa lapset odottavatkin sitä ihanaa miestä kotiin, jota saimmekin odottaa aika kauan, mutta lapsilla oli hauskaa, kun saivat odottaa rappukäytävässä.

 Milla keksi kuukausi sitten oman varjonsa, ja tykkäsikin leikkiä sen kanssa pitkän aikaa.

Ja tämä vauva on kasvanut ihan hurjasti, vaikka sen huomasikin vasta sitten, kun oli pari päivää poissa kotoa!

Kuulumisia

Meillä meni viime viikko lähes kokonaan kotona ja ulkona ollessa. Jätin kerhot ja suurimmat kyläilyt tarkoituksella väliin, ettei Masi vaan missään tapauksessa sairastu. Meillä nimittäin oli Masille varattuna maanantaille pieni sydänoperaatio, johon kaikella tavalla valmistauduimme. Maanantaina edeltävänä iltana tuli kuitenkin puhelu, jossa kerrottiin Masin ajan olevan annettu jollekkin sitä kiireemmin tarvitsevalle. Puhelu oli pieni shokki ja menikin hetki, että ymmärsi mitä tapahtui ja että se odottelu alkaisi taas uudelleen ja kaikki valmistelut myös. Odottelin sitten maanantain ajan soittoa, jolloin kerrottaisi, koska Masille liikenisi uusi aika. Soittoa ei kuitenkaan kuulunut ja malttamattomana minä sitten itse soitin tiistaina ja kyselin. Lopulta keskiviikkona selvisi, että yrittäisimme Masin kanssa uudestaan vasta 20.10. Sitä sitten odotellessa.
(Tämäm tekstin kirjoitin torstaina 1.10.)

Nyt sitten olemme odotelleet tulevaa aikaa joka pitäis olla ensi viikon tiistaina. Mutta tietenkin Masille tuli ylähammas, mikä nostatti pientä kuumetta ja vähän pientä flunssaakin poika on kerennyt sairastaa tässä, saa nähdä vaikuttavatko nämä operaation toteutumiseen. Millallakin alkoi kerho 6.10. Ensimmäinen päivä oli mennyt kerhosedän sylissä katsellessa ja tutustuessa muiden touhuihin. Mutta kotiin tullessaan tyttö oli hyvin väsynyt ja ei oikein jaksanut tehdä mitään, eikä ihme... kuumetta oli 39,3. Siihen jäi sitten sen viikon kerhot.

Tällä viikolla täällä vietetään syyslomaa, joten kerhoa ei ole tälläkään viikolla Millalle tiedossa. Ensi viikolla onkin, sitten (TOIVOTTAVASTI) Masin operaatio, joka sattuu juuri Millan kerhopäiville. Voi olla, että Milla saakin taas vaan yhden kerhopäivän viikkoon, sitä seuraavalla viikolla pitäisi ollakkin sitten kokonainen kerhoviikko (= 3pv) tiedossa! :)

Tänään huomasin myös, että Millan silmä on alkanut rähmiä ja pahoin pelkään, että siinä on silmätulehdus. Siis huomenna soitto lääkäriin. Tässä on vielä kuvia mitä on tullut otettua :)

 Peto <3

 Pedon ensimmäinen Itis reissu.

 Sisarukset <3

 Rakkaimmat <3

 Milla <3

 Millan ihan ensimmäinen kerhopäivä!

Kuva kertoo kaiken :D

 Tirriäiset <3

 Leikkihetki

 Syksy ja lehdet!

Huomasin kuvia valitessa, että mulla on ihan liikaa kuvia. mistä valita. Joten luultavasti saatte nähä kuvia yllin kyllin tässä lähiaikoina.

Uusi perheenjäsen.

Meille tuli viime sunnuntaina uusi perheenjäsen, nimittäin koiranpentu. Isin siskon koira sai pentuja ja minähän ihastuin niihin heti! Ja varasinkin melkein samantien hetken mietittyä sieltä meille oman pennun. Pidimme sen salassa, koska halusimme nähdä ihmisten reagtiot, kun koira saapuu mukanamme, joka paikkaan, mutta en sitten onnistunutkaan siinä. Tämä pieni tapaus on niin ihana, että minun oli saatava kertoa siitä aikaisemmin. Osaksi koiranpennun ottaminen oli salassa sen takia, koska en pidä ihmisten ennakkoluuloista, ja olisin kuitenkin saanut kuulla siitä, että "onko se nyt järkevää?", "vauva, taapero, ylivilkas koira ja koiranpentu?" yms. Näin siinä nyt kumminkin kävi, koska ME halusimme näin :)

Milla ja Masikin pitävät Pedosta kovasti, kuten me kaikki. Milla pääsi vaikuttamaan myös nimen valintaan aika vahvasti. Tässä vielä kuvia tulokkaasta ja menneestä vauhdikkaasta viikosta!

 Milla on yllättänyt meidät piirrustustaidoillaan jo monesta, tässä niistä yksi:

<3<3<3

Kohta kerholainen!

Nyt on sitten isin kesäloma ohi ja tänään oli jo kolmas päivä, kun isi meni töihin. Tuntuu oudolta meistä kaikista, kolme viikkoa on kuitenkin aika pitkä aika ja siinä kerkee jo tottua toisen kokoaikaiseen läsnäoloon ja apuun.

Maanantaina me kuitenkin kävimme viemässä Millan kerho-hakemuksen ja saimme hyvin varman lupauksen Millan kerhopaikasta ja pikkunen alottaa lokakuun alussa ihan ensimmäisen oman kerhonsa! (Ilman äitiä! :o :( ) Onneksi kerhopaikka on kuitenkin melkein meidän takapihalla, joten sinne pääsee hyvinkin nopeasti! Puisto missä kerho pidetään on myös Millalle hyvin hyvin tuttu. Nyt on sitten kuukausi aikaa totutella mahdollisimman paljon ohjaajiin. Mikä kerhossa onkin tällä hetkellä hyvin hassua, siellä nimittäin on pelkkiä mies ohjaajia!

Tiistaina kävimme kerhossa, josta tulikin touhuttua paljon. Molemmille tuli uni heti silmään, kun rattaat lähtivät liikkeelle, kerhon jälkeen. Iltapäivällä kävimme myös ulkoilemassa ja kokeilemassa uutta mölkky-peliä.

Ja tänään, heti aamusta Millan kerhopaikka varmistui. Pikkunen menee siis tosiaan lokakuun alussa ihan omaan kerhoon. APUA! Käytiin tänään sit vähän kattelemassa kerhokavereita ja musiikkituokiossa, missä myös kerho oli mukana. Yhtä toista saman nimistä tyttöä pyydettiin viemään kahdeksan mukia huoneeseen, missä kerholaiset syövät eväät. Meidän pikku Milla siis tarttui toimeen, höpötti vaan, että kahdeksan mukia, kahdeksan mukia! Sinne se sitten meni muiden kanssa syömään eväitä, onneksi sattui olemaan laukussa pientä purtavaa, ettei tarvinnut Millan vaan katsella muiden syömistä. Itse olin Masin kanssa leikkihuoneessa ja odottelin kovasti, koska se tyttö tulisi hyökäten syliini, mutta ei siellä se istui viimeisen kaverin kanssa syömässä ja höpöttelikin jo vähän ohjaajalle ja lopuksi tuli sieltä ohjaajan kanssa käsi kädessä, hyökäten syliini!
Pieni pelotus kerhon alotuksesta kuitenkin hävisi harteiltani, Milla saa siellä uusia kavereita ja leikkiä samanikäisten kanssa. pääsee retkille ja laulamaan!

Tänään on myös edesmenneen mummoni syntymäpäivä, jonka kunniaksi laitoin kynttilän palamaan Millan tekemän enkelin eteen, sai enkelikin aivan uuden merkityksen.

<3