maanantai 11. helmikuuta 2019

Vuosi 2019

Minni 1v
Minni kävelee, sanoo 19 eri sanaa, ymmärtää todella paljon. Omistaa neljä hammasta (kaksi juuri tänään puhjennut) ja mahtavan luonteen. Nauttii huomiosta. Omistaa myös oman pään ja tietää mitä haluaa. On äidin tyttö, asteen enemmän kuin isin.




Masi 4v
On ollut kerhossa, rakastaa edelleen ajoneuvoja. Masin kanssa ollaan käyty puheterapeutilla, fysioterapeutilla, neurologilla. Odotetaan aikaa perinnöllisyyslääkärille sekä uuteen unitutkimukseen. Masilla lopetettiin keuhkoja varten olevat lääkitykset ja vaihdettiin uniapnean lääkitys uuteen. Masi on meidän perheen kovaääninen papupata. Kertoo hassuja vitsejä ja haluaa olla äänessä silloin kun joku muu puhuu. Masin mielikuvitus on uskomaton, niin hieno ja omanlainen.



Milla kohta 6v
Ilmoitettu jo eskariin, viiminen kerhokausi menossa, kävi isin kanssa disney on ice -jääshow:ssa. Tykkää Frozenista ja prinsessoista. Sanaristikot on mieleen ja kaikenlainen käsillä tekeminen. Aloitti taidepajan. On hyvin älykäs ja kuuntelee liiankin tarkasti välillä. Pohtija.



Meidän vuosi on alkanut hyvin. Vietimme Minnin ja Masin synttäreitä. Minni oppi kävelemään kunnolla, ja nyt ei muuta teekkään kuin kävelee, ellei satu olemaan kiire jonnekkin, sitten konttaus vie vielä nopeammin. Mutta sitkeästi pikkuinen nousee aina takaisin ylös, kun kaatuu. Meillä piti olla tammikuussa myös aika Masin unitutkimukseen, mutta jonossa ollaan edelleen. Masin kanssa saimme viime vuonna onnellisia uutisia ja pojan keuhkot ovat puhtaat, tai siellä ei ole enään niitä ihmeellisiä läiskiä mitä aikaisemmin on ollut. Uniapnea sen sijaan on edelleen. (ja sitä kautta myös pahat kauhukohtaukset) Sitä tutkitaan seuraavaksi ja tietysti myös keuhkoja kontrolloidaan tietyin väliajoin. 

Millan ilmoitin heti tammikuun alussa eskariin, nyt sitten elokuussa tuo meidän pieni iso neropatti lähtee eskariin oppimaan ja hankkimaan itselleen kavereita. Viime vuonna saimme myös meille ihanan Mll perhekummin, uskaltauduin hommaan mukaan ja se kannatti vaikka ensimmäinen näkeminen uuden ihmisen kanssa jännitti hurjasti. Olin etukäteen jo kysynyt kuinka voin perua kaiken, jos kemiat eivät kohtaa uuden ihmisen kanssa, kuka olisi kuitenkin perheemme elämässä noin kahden viikon välein. Panikointi kuitenkin osottautui turhaksi, koska saimme ihanan perhekummin meille, lapset tykkää, äiti tykkään ja vaikuttaisi myös että perhekummimmekin tykkää meidän perheestämme. Ihana kuinka hän on heti mukana lasten jutuissa ja tekee tätä aivan vapaaehtoisesti ja palkatta.

1 kommentti: