maanantai 24. syyskuuta 2018

Arki

Mun elämän arki, lasten lapsuus. Se soljuu hyvässä aallokossa, välillä pelottaa, mutta pääsääntösesti onnellisuus ja kiitollisuus valtaa mielen.

Milla 5v rajojaan koetteleva äidin pieni apulainen. 
Masi meidän suloinen omatahtoinen rämäpää. 
Ja Minni rauhallinen ja pirteä hymytyttö.

Mitä meille kuuluu?
Meille kuuluu oikein hyvää, kohta vuosi asuttu ihanassa uudessa kodissa. Ollaa saatu pikkuhiljaa tätä mieleiseksi, vaikka ainahan meidän asunto tulee olemaan sekalainen soppa, mutta tykkään siintä. Tykkään siintä, että lasten leikki näkyy. Ollaan tutustuttu naapureihin, jotka ovat ihania!

Masi on alottanu kerhon, ja onkin tosi reippaasti sinne jäänyt. Jälleen kerran ÄITI oli se ketä jännitti, se kuka kävi päässään läpi kaikki kauhuskenaariot ja melkein itki jätettyään lapset kerhoon. 
Millalle on löytynyt kerhon lisäksi tenavajumppa omaksi harrastukseksi ja siintä neiti onkin kovasti tykännyt.
Minni taas... kasvaa ihan liian nopeasti. Minni osaa nousta itse istumaan, tykkää seisoa tuettuna ja rakastaa musiikkia!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti