Isättömät päivät

Torstai: Aamulla sain kaikki valmiiksi tehtyä Millan nukkuessa ennen kun lähdimme isin saattelemana juna-asemalle. Asemalla vaikutti, että kesken unien herätetyn lapsen kanssa voisi tulla ongelmia, varsinkin kun jäisimme kahden ja junassa istuttaisiin vaan, mutta ei! Milla nimittäis yllätti taas ja matka meni todella loistavasti, matkaeväitä syöden ja muille matkustajille hymyillen ja lopuksi neiti sitten väsähtikin ja pääsin toiseen junaan nukkuvan lapsen kanssa, mikä oli helpotus.. Koska juna oli taajamajuna jonne piti nostaa vaunut, onneksi oli mukava konnari mikä auttoi samantien. Oli paljon helpompi nostaa vaunut Millan nukkuessa, kuin että hän olisi ollut kainalossa ja toisella kädellä olisin nostanut. Samoilla unilla kävelin siskolleni Millan serkkuja katsomaan (tietysti siskoa myös)ja Milla nukkuikin ulkona jonkun aikaa ja antoi äidin juoda kahvit rauhassa!

Koko päivä menikin siellä kyläillessä. Söimme, leikimme, ulkoilimme, vaihdoimme kuulumisia ja muuten vaan juttelimme. Vaari haki meidät siitä, sitten kuuden aikaa "kotiin" saunomaan ja unten maille. Millan olokin näytti olevan paljon parempi ja pärjäsimme jo päivän ilman särkylääkettä. Siinä vasta ihana päivä!

Sitten pääsemmekin yöhön, mikä ei ollut niin ihana... Toki on ihanaa olla lapsen kanssa yötä päivää, mutta se ei ole ihanaa, että toisella on nenä niiiiiin tukossa, ettei saa syötyä, eikä pysty kunnolla nukkumaan, koska on nälkä ei tietenkään haihtunut itsestään. Yöllä me sitten hiippailimme keittiön ja olkkarin ja eteisen välillä, koska Milla suostui nukkumaan pystyssä sylissä, mutta minun piti kävellä.
Kokeilin keittosuolatippojakin yöllä, mutta eivät ne auttaneet mitään! Saivat vaan yöllä huudon aikaa ja varmasti vaarin ja tädin hereille(vaikka väittivät nukkuvansa hyvi koka yön). Neljä tuntia me kävelimme edes takaisin välillä vähän sohvalla istuen ja välillä sängyllä maaten, välillä yrittäen syödä ja joka kerta pikkuiselle tuli itku, koska ei saanut syötyä vaikka näki, että toisella oli nälkä. (Sydäntä raastavaa katseltavaa) Päädyimme kuitenkin aina siihen, että paras oli pystyssä sylissä rintaa vasten nukkuen lisättynä kävelyyn! Viimisen tunnin kävelyn jälkeen kellon ollessa 6.30, (tädin lähtiessä kouluun) "heräsimme".

Aamupalojen ja -kahvien jälkeen odottelimme, että näkisimme isin vielä ennen Keski-Suomeen lähtöä. Millakin odotti niin reippaasti, että reppana nukahti hetken ennen kuin isi laittoi viestin ja pyysi kahvin jäähtymään kuppiin... Luulin ettei toinen näkisi isiä ollenkaan tänään, mutta varmaan kuuli isin äänen johon hätkähti ja heräsi. Milla oli aivan haltioissaan ja yhtä hymyä kun syliin tulikin ottamaan isi eikä äiti! Sen ihanan puolituntia neiti pyörikin isin sylissä, kunnes tuli isin aika jatkaa matkaa. Reippaasti Milla vilkutti isille ja vaarille, joka meni isin seuraksi, mutta sitten kun Milla tajusi, ettö nyt se isi taas lähtee tuli melkein ylitsepääsemätön itku. Halien ja hyssyttelyjen jälkeen Milla sai hengityksensä tasaantumaan ja loput huolesta vei pois Robinin erilaiset ja boom kah videot.
Toki takaraivossa oli varmasti myös suru isin lähdöstä. Onneksi myös isin mukana tullut hyrrä helpotti vähän. Hyrrästä Milla päästikin irti vasta seuraavan kerran kun nukahti.

Kun Milla nukahti syliin päätin viedä hänet ulos nukkumaan, kun nukkuu paremmin ulkona varsinki nyt kun nenä on tukossa. Lähdimme vaunuilla käymään siskollani jälleen kylässä ja tietysti kahvittelemassa! Parin tunnin jälkeen Milla nukahti seuraaville päikkäreille vaunuihin, kävimme Millan kanssa saattamassa Sanni-täti bussiasemalle. Siitä sitten kaupan kautta "kotiin" (vaarille).

Seuraavana yö menikin jo paljon paremmin, säästyimme kävelyltä, mutta nenä kiusasi kuitenkin jonkun verran. Ylös nousimme kuitenkin jo puoli seittemältä. Pikkunen on tainnut tottua nukahtamaan päikkäreille vaunuihin, kun ei antanu unelle periksi sisällä, mutta kun laittoi vaunuihin niin samantien nukahti! Siitä päivä jatkuikin samaa rataa kuin edelliset.. Paitsi että sisko tuli meitä vastaan nuorimmaisensa kanssa. Seuraavilla päikkäreillä lähdimme takaisin vaarille, matkan varrella poimimme kuitenkin kaksostädit matkaamme!

Max ja Milla <3