2 viikkoa jouluun.

Itsenäisyyspäivänä aamusta olimme kotona, mutta iltapäivällä kävimme ostamassa keskustassa irtokarkkeja ja katselemassa jouluvaloja. Siellä olikin hurjasti poliiseja, kun linnanjuhlatkin olivat alkamassa. Kaikille kaduille emme edes päässeet, mutta hienoja valoja pääsimme näkemään.

Viikko onkin alkanut rauhallisissa merkeissä. Yritin maanantaina saada otettua Millasta jouluista kuvaa, mutta eihän se onnistunut, kun neiti innoistuu mekostaan niin, että halusi koko ajan vaan tanssia se päällä. Uusi yritys siis, joku toinen päivä. Joulukortit on nyt kirjoitettu ne vaan pitäisi saada vielä tiputettua postiin. Oma tekemiä joulukortteja en ala edes lähettämään, kun niistä tulikin semmoisia, että menisivät varmasti rikki postissa.

Eilen kävimme Millan kanssa neuvolassa, kuuntelemassa vauvan sydänääniä. Siellä olikin opiskelija paikalla, joka sai luvallamme olla mukana neuvola hetkessä. Milla juttelikin yllättävän paljon meidän tutulle neuvolantädille, mutta toiselle tädille ei sanonut sanaakaan ja kun opiskelija olisi halunnut kokeilla vauvaa, niin Millalle se ei käynytkään. Tuttu neuvolatäti sai tutkia rauhassa ja sille höpötettiin kovasti myös tutkimusaikana, mutta opiskelija kun lähestyikin, Milla nosti kätensä ja sanoi ei ei ei. Onneksi sitten opiskelija tajusi pysyä kauempana ja seurata vain sivusta, ei tarvinnut Millaa turhaan huudattaa.

Tänään kävimme aamulla läheisessä leikkipuistossa musiikkihetkessä. Milla niin kovasti tykkää, kun siellä yksi puisto setä soittaa kitaraa ja huuliharppua laulujen ohessa. Näimme myös ihanan pientä vauvaa, johon olemme tutustuneet tuossa lähipuistossa. Milla katseli todella nätisti vauvaa ja näytti sormella, että pitää olla hiljaa, kun vauva nukkuu :) Aikaisen herätyksen takia Milla meni jo 12 aikaa päikkäreille. Päikkäreiden jälkeen teimme Millan kanssa ruuan valmiiksi ja isi tulikin pikkuisen aikasemmin töistä, kun muuten näinä lähiviikkoina. Menimme kaikki yhdessä HopLoppiin, missä Milla viilettää jo hirmuisen hurjaa vauhtia.

Rv 37 pyörähti myös maanantaina käyntiin ja nyt voi sanoa tuntevan olevan raskaana. Välillä Millan kanssa leikkiessä pitää pikkuisen pysähtyä kun potkut ovat niin hurjan kovia. ja etenkin vaunuja työntäessä ylämäkeä huomaa hengästyvänsä hyvinkin nopeasti. Mutta eipä tässä olekkaan enää kauaa laskettuun aikaan. Kuva mahasta pitäisi vielä saada otettua muistoksi.