Jälleen olen siis sairaalassa Masin kanssa. Ja isi hoitaa tietysti pikku Millaa kotona. Toissa yönä Masi yski niin kauheasti ettei saanut unta, eikä suostunut syömään kunnolla. Aamupäivällä alkoi lisäksi myös hengitys vinkumaan. Isi pyysi ukilta auton lainaan, jotta pääsisimme päivystykseen. (Iso kiitos ukille jälleen auton lainaamisesta.)
No jonotettiin sitten päivystyksessä ja kun lopulta päästiin lääkäriin niin seuraavaksi odotettiin hoitajaa, jonka piti antaa avaavaa lääkettä. Millan piti päästä päikkäreille, joten jäin Masin kanssa kahden odottelemaan. Lopulta Masi nukahti niin samantien hoitaja huusikin meidät sisään ja annettuaan lääkkeen, hän ohjasi meidät sairaalapäivystykseen tarkkailuun, jossa onneksemme saimme oman hoitajan, kuka oli vain meitä varten!
Hoitajan ja lääkärin yhteispäätöksellä jäimme sisään ja täällä sitä nyt sitten ollaan toista päivää. Ei tietoa kotiutumisesta, mutta tietysti tärkeintähän on saada poika kuntoon. Kaikkein kauheinta on edelleen se, että en saa olla myös Millan luona. Äidin pientä rakkasta tytärtä on koko ajan aivan hurja ikävä💜
