Äitiys

Äitiys on miulle kaikkein suurin asia tässä maailmassa (niinkun varmaan jokaiselle äidille), en vois kuvitellakkaan enää elämää ilman noita miun pieniä tirriäisiä. Lapset tuo elämään todella paljon sisältöä, eikä mikään päivä tunnu enään samanlaiselta näiden kanssa.

Oman äitini kanssa meillä on ollut melko hyvät välit, vaikka myönnän olleeni kyllä varmasti aika omapäinen ja joskus myös aika vaativa lapsi. Meidän välit parani entisestään, kun muutin pois kotoa. Luulen et välimatka on ollut se suurintekijä ja se tietysti, että omille muuttaessa on oikeasti omillaan. Saa itse päättää, eikä kukaan ole sanomassa ei.

Oon saanu pienenä nähdä kaksi eri kasvatustyyliä, vanhempien erotessa ollessani pieni. Molemmista kasvatustavoista/-tyyleistä olen todella kiitollinen, nyt osaan toivottavasti itse soveltaa omiin lapsiini molemmista kasvatustyyleistä itseni mielestä ne parhaimmat osuudet.

Tänä vuonna vietin neljättä äitienpäivääni ja en voisi olla onnellisempi. Joka päivä olen kiitollinen, että miulla on nämä kaksi ihanaa lasta ja saan pitää heidät kotona, nähdä heidän kasvavan ja oppivan uutta. Se ei nimittäin ole ollut ihan itsestään selvyys.

Äitiys on tuonut myös paljon pelkoja. Pelkoja omien lasten puolesta. Masin perussairaus on varmasti se mikä on hätkäyttänyt eniten ja laittanut ajattelemaan. Olen istunut poikani vieressä sairaalassa monta päivää ja yötä, ja ihan mielelläni sen tehnyt, vaikka ikävä on ollut esikoisen luo. Milla on onneksi saanut olla isänsä kanssa nämä päivät kotona, jolloin hän on päässyt katsomaan meitä aina sairaalassa ollessa lähes päivittäin.

Masin viimeisin sairaalareissu ja etenkin ne tehopäivät on ollut kaikkein haastavimmat, paljon odotusta ja pelkoa, todella paljon rakkautta ja toivoa. Paljon puhetta, paljon itkua, paljon yritystä selittää miksi sisko ei pääse katsomaan veikkaa. Syyllisyyttä, kun ei voinut olla pojan vieressä koko ajan. Pohdintoja siintä, että selviääkö poika, lääkärit eivät nimittäin antaneet kovinkaan paljon toivoa, vaan mentiin päivä kerrallaa. Vahva pikkumies kuitenkin taisteli itsensä kuntoon ja nyt ollaan kotona onnellisesti kotona.

Nyt jaan entistä enemmän ja joka päivä lapsilleni haleja ja osoituksia rakkaudesta heitä kohtaan. Toivon, että heillekkin tarttuu arvostus niihin ark
isiin asioihin ja yhdessä oloon. Itse osaan arvostaa sitä enemmän ja enemmän kokoajan.

Äitiys on parasta<3

Viikonloppu ja neljäs äitienpäiväni

Masi ja Vaarin moottoripyörä

 Milla ja Vaarin moottoripyörä

Serkkupoppoo!

Vilma ja Masi

Max ja Milla

 Vaari ja Sanni-täti Susikoskenpäräyksessä

Tirriäiset

Sydäntä sulattavat kortit <3

Mummon tekemä äitienpäiväkakku

Mummolan äitienpäiväherkkuja

 Rakkauspakkaus<3

Äidin poika<3

Äidin tyttö<3

Kuulumisia!

Viimiset pari viikkoa, meillä on mennyt normaalin arjen parissa. Millalla on kerhoakin vielä tämän kuun loppuun asti. Paljon olemme viettäneet aikaa ulkona, aina kun se on ollut vain mahdollista. Viime viikolla säät suosivat, tällä viikolla ei. Mutta tekemistä ollaan aina keksitty. Maalailua, askartelua, leipomista, erilaisia leikkejä yms.

Selvisimme Masin flunssankin ajan kotona ja olemme nyt kaksi yötä pärjänneet ilman tuttipulloa öisin, Masi nukkuu ilman pulloa parhaiten vieressäni, mutta pikkuhiljaa yritän totuttaa takaisin omaan sänkyynsä.

Pääsin myös viime viikon keskiviikkona Tavastialle katsomaan Improryhmä Kolinan: Roope & Erkku liveä! Ja kyllä kannatti, vaikka jännittikin lapsien puolesta taas, kun saivat olla isänsä kanssa illan. Meillä nukkumaan meno on ollut hyvin äitivoittoista hommaa, mutta hyvin oli mennyt. (auttoiko kenties koko päivän ulkoilu asiaan :D) Improryhmä Kolinaa ei voi kun suositella :)

Meille tuli viikonloppuna hoitoon kilpikonna! Ai että, kun lapset ovat rakastuneet siihen täysin. Kovasti hoitavat konnaa ja tykkäävät katsella, kun Kippe viipottaa pitkin lattioita. Siivouskin sujuu mukisematta, jos Kippe pääsee käppäilemään sen jälkeen. Ja ruokaa ei kyllä tältä kilpparilta puutu :D

Ja koska edelleen kamerani ei toimi, mennään puhelimen aarteistolla:

Vappu 2017!

Lauantaina lähdimme koko perheen voimin keskustaan kiertelemään ja halusin ehdottomasti käydä Muumikahvilassa, mitä olen monen kuullut kehuvan. Kävimme Stockan Muumikahvilassa, jonka jälkeen annoimme lasten kierrellä Stockan leluostolla, josta he kovasti tykkäsivät. Löysimme lopulta myös lapsille tarkoitetun leikkipaikan. Lelujen tutkimisen ja leikkimisen jälkeen lähdimme kiertelemään Kamppia ja Forumia ja kuluttamaan muuten vaan aikaa :) Oikein mukava päivä! Eikä huono sää ulkona haitannut ollenkaan, vaikka tuulikin ihan hurjan kovaan. Ulkona lapset pääsivät kuitenkin hyvin vaunuihin suojaan.

Eilen sitten sateen ja tuulen takia päätimme pysyä sisällä ja päivällä saimme Sanni-tädin meille :) Sain hänet seurakseni joululahjaksi saamalleni Profeettojen keikalle. Kiitos seurasta Sanni, oli mahtava kokemus! (Bussimatkoista Hartwall Areenalla pyörimiseen :D ) Oli todella kummallista jättää lapset isänsä kanssa kotiin ja vielä illalla! Mutta onneksi he olivat käyneet reippaina nukkumaan ja isi oli kelvannut seuraksi! Kyllä nautin keikasta, vaikka mieleni koko ajan halusin lasteni luokse.

Sanni-täti jäi meille yöksi ja aamulla lapset olivatkin heti menossa huoneeseen, jossa Sanni nukkui :)
Siinä muutama palapelin teko ja vähän yritystä kuvata lapsia. (kuvaaja oli mahtava, mutta lapset eivät ihan niin innokkaita pysymään paikoillaan) Sitten lähdimme kohti keskustaa ja saimme Sannin vielä mukaamme sinnekkin. Yritimme etsiä toista Muumikahvilaa tuloksetta :D Helsingissä sijaitsee siis kolme eri Muumikahvilaa. Lopulta lähdimme vielä etsimään sitä viimistä, jonka sitten löysimme. Lapset niin tykkää muumeista ja äitikin on ihan myyty niille. Kävelimme vielä keskustassa hetken, jonka jälkeen kylmä tuuli ajoi meidät kotiin päin. Sitten olikin aika päästää Sanni omaan kotiinsa. Kotona sitten väsyneiden lapsien kanssa teimme vielä pitsaa. Iltapesut, iltalääkkeet ja iltasatu, jonka jälkeen lapset olivat ihan valmiita sänkyyn ja nukahtivatkin jo 19.30.

Ihana Vappu<3