Äiti x 2

On mennyt vähän yli kolme viikkoa siitä, kun Millasta tuli isosisko ja minusta kaksinkertainen äiti!♡ Eipä ole paljon ollut aikaa kirjoitella, kun on opetellut taas uutta vaihetta elämässään ja tutustunut tähän uuteen pieneen ihmeelliseen tirriäiseen.

Pääsääntöisesti meillä on kaikki mennyt melko hyvin, mutta monen mutkan kautta olemme kiertäneet ja monta mutkaa on vielä tulossa. Mutta me ei anneta niiden lannistaa! Milla on ollut aivan huippuhyvä isosisko, vaikka pientä kiukkuiluakin on ollut välillä havaittavissa. Se sallittakoon, koska onhan muutos ollut hänellekkin valtava. Eikä kaikki huomio enään kohdistu vain häneen. Milla tykkää katsoa, kun vauvalta vaihdetaan vaippa ja pitelee kovasti vauvan kädestä kiinni. Hän tuo mieluusti uuden vaipan, tutin, rätin tai tuttipullon, jos en itse pääse hakemaan. Niin suuri apu niin pienessä ihmisessä♡

Isi meidän oli jo keskiviikkona päästettävä töihin ja koitettava pärjää kolmistaan! Ekana päivänä meidän ei kumminkaan tarvinnut olla ihan koko päivää omalla porukalla vaan saimme aamulla seuraa. Millan kaksi kaveria tulivat äiteineen pitämään meille seuraa ja katsomaan vauvaa! Päikkäreille Milla nukahtikin heti, kun vieraat lähtivät. Iltapäivä tuntui menevän jo ihan rutiinilla, vaikka ei tässä nyt vielä mitään rutiinia ole ainakaan tämän pikku jäbän kanssa.

Loppu viikko meni hyvin kotona, vaikka jäbällä onkin ollut aika paljon vatsakipuja. Milla on nukkunut päikkärit ja yöunet kumminkin todella hyvin, eikä ole herännyt kertaakaan vaikka jäbällä onkin kova ääni, sille päälle sattuessa. Isyyslomasta kerron vähän myöhemmin, mutta se meni todella todella nopeasti. Nyt meillä seuraava etappi onkin Millan 2v synttärit ja jäbän ristiäiset, mitkä pidän molemmat samalla kertaa!

 Kyllä näistä Tirriäisistä on niin paljon iloa, ettei äiti voi enempää toivoa! Täyttä kultaa molemmat!

3 on nyt 4!

"Laskettu aika meni ohi, ilman mitään sen ihmeempiä. Isillä oli vielä vapaapäivä, joten kävimme vielä Millan kanssa keskustassa ja neiti pääsi metroon, josta tykkää kovasti. Ainut mikä on tullut pahemmaksi niin alaselkäkivut, mutta eivät nekään ole sietämättömiä, etenkään jos on hyvä hieroja (meillä isi)!"

Näin olin jo alkanut kirjoittamaan seuraava blogitekstiä ja siihen se tosiaan jäi. Seuraavana aamuna eli kuudentena päivänä, mikä sattui olemaan loppiainen, alkoi supistukset. Jo aamu kahdeksan aikaan. Olivat hyvin epäsäännöllisen säännöllisiä ja hyvin siedettäviä, mitä en kyllä siinä vaiheessa muistanut. En sanonut kenellekkään mitään, koska ajattelin niiden loppuvan. Loppua ei näkynyt kuitenkaan. Illalla vein Millan kylpyyn ja supistukset senkun yltyivät. Olivat olleet jo säännöllisiä, mutta ei tarpeeksi pitkiä ja kivuliaita. Kivuliaiksi ne yltyivät siis Millan kylvyn aikaan, mutta eivät olleet vieläkään tarpeeksi pitkiä. Soitin kuitenkin kätilöopistolle, jotka kehottivat tulemaan ainakin tarkastukseen. Milla siis pois kylvystä, vaatteet päälle ja autoon. Autossa supistukset olivat vähän pitempiä. 

Tarkastuksessa kehotettiin jäämään sairaalaan. Isi ja Milla olivat hetken kanssani, mutta lähtivät sitten iltapuurolle ja nukkumaan. Se tunne, kun Milla lähti ei ollut mikään mukava, mutta tiesin että  yö olisi hänen parasta olla isin seurassa. Sain ison salin ja kylpyynkin pääsin lievittämään supistuksien tuomia kipuja. Sen jälkeen sainkin jo epiduraalin, joka poisti kivut täydellisesti, sitä seurasi kalvojen puhkaisu ja toinen satsi epiduraalia ja sitten pikkuinen päättikin, että sen ei anneta vaikuttaa vaan nyt tullaan. Ponnistusvaihe olikin 5 min ja hetken päästä sylissäni köllötti pullea poskinen pieni poika!♡

Blogin päivitys on vähän jäänyt, mutta aika on mennyt nyt uuden perheenjäseneeseen tutustumiseen ja näiden tirriäisten ihastelemiseen. Alkutaival ei mennyt kuin suunnittelimme, mutta nyt kuitenkin kaikki on hyvin! Kirjoittelen myöhemmin lisää kaikesta tapahtuneesta, kuhan saan vaan aikaiseksi!

Uusi vuosi 2015!

Hui! Enää kolme päivää laskettuun aikaan. Tästä voi nyt sit laskea et pisimmillään vähän yli kaksi viikkoa, ni mulla on toinen tommonen pikku tirriäinen! Jotenkin sitä nyt vasta tässä viikon sisällä on vasta herännyt ns. "todellisuuteen". Tää raskaus on menny niin tässä sivussa ja välillä sitä miettii, et onko sitä raskaana ollenkaan. Kotona kaikki on muuten valmiina vauvaa varten, paitsi itse vaipat ja puhdistuspyyhkeet ja sen semmoiset puuttuu. 

Synnytys mua ei jännitä ollenkaan, vaikka ei se Millankaan kanssa mikään helppo ollut. Mut se et miten MINÄ pärjään ilman Millaa.. se mua jännittää. Joo joo, tiedän et Milla tulee pärjäämään isin kanssa oikein hyvin. MUT entäs MINÄ? :( No mut kyl mä sisimmässäni tiedän, et kaikki menee hyvin!

 

Uutta vuotta me vietettiin ihan vaan perheen kesken ja mukavaa oli. Isi oli töissä vielä päivällä ja tuli joskus neljän aikaa, jotta kerkesimme käydä vielä kaupassa. Ostimme muutaman raketin, jotta voisimme näyttää Millalle niitä. Neiti kyllä kovasti tykkäsikin raketeista ja taputti kovasti jokaisen jälkeen ja pyysi lisää. Myös sädetikut olivat kivoja ja ne olikin Millan mielestä tähtiä :) Valoimme myös tinat ennen kuin Milla meni nukkumaan. Yöunille meno venyikin melkein kymmeneen asti ja pelkäsin kokoajan, että hän heräisi räiskeeseen, mutta ei! On siis perinyt isänsä unenlahjat! 12-02 oli kauhea räiske ja pauke ja itseäni ärsytti, kun en pystynyt nukkumaan. Mutta onneksi Millaa ei haitannut ja neiti päättikin nukkua pitkään seuraavana aamuna.

Viime yönäkin Milla nukkui pikkuisen yli 13 tuntia! Taitaa olla neidillä kasvukausi menossa tai sitten tämä uusi vuosi on hyvin uninen. Hampaistakin loistaa jo yksi kulmahammas, mikä voi toki vaikuttaa myös siihen, että hän nukkuu paljon. Tulisi vain läpi! Milla sai joululahjaksi pieniä pompuloita ja pinnejä, joita olen päässyt nyt pari kertaa käyttämään. Neidistä tulee niiiiiiiiin ison näköinen ja entistä suloisempi! 

Hauskaa ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!!

Meille seuraava etappi onkin sitten vauvan syntymä! Katsotaan, koska hän haluaa tulla meidän iloksemme. Toistaiseksi ei ole ollut minkäälaisia merkkejä synnytyksen alkamisesta.

Haliii <3