Tänne oli tarkoitus kirjoittaa jo aikasemmin, kun vietin lasten kanssa viikon vaarilassa talonvahtina. Tarkoitus oli olla kaksi viikkoa, mutta huonojen säiden ja kylmyyden takia päätimme olla vain viikon ja palata takaisin sitä seuraavalla viikolla (eli tällä viikolla). Mutta suunnitelmiin tulikin muutos. Masi sairastui.
Perjantaina 10.2. aamulla oli pojalla kuumetta ja hengitysvaikeuksia. Soittelin isille ja yritin soittaa läheiseen päivystykseen josko tulisin poikaa näyttämään, mutta sieltä en saanut ketään kiinni, joten turvauduin tuttuun Masin omaan keuhkolääkäriin. Hän sanoi että olisi parempi tulla varmuuden vuoksi vähän lähemmäs lastenklinikkaa. Niinpä isi jätti työpäivän kesken ja suuntasi hakemaan meitä kotiin, josta sitten illalla kahdeksan aikaa lähdin Masin kanssa päivystykseen. Meidät otettiin osastolle tarkkailuun.
Lauantain meille sanottiin, että Masi on lähes kotikuntoinen ja sunnuntaina, että huomenna voisitte päästä kotiin. Maanantai aamuna sairaalasängyssä natisi pikkumies, jolla oli 40.5 astetta kuumetta ja jonka tulehdusarvot oli nousseet yli 80. Hengitysvaikeudet olivat myös lisääntyneet. Meidät siirrettiin toiselle osastolle, jossa olisi parempi happituki ja joka on teho-osastoa lähellä. Kahden seuraavan päivän sisään Masin tila vaan romahti ja lopulta oli cpap-laite käytössä, mikä ei sitten riittänyt. Ja Masi siirrettiin torstai aamusta teho-osastolle.
Teho-osastolla Masi vietti yhdeksän päivää. Eilen Masi siirtyi osastohoitoon takaisin. Toipumiseen on vielä matkaa, mutta nyt se on alkanut!
