Viikko Vaarilla!

Me vietettiinkin Vaarilla sitten kokonainen viikko, koska mitään suunnitelmaa ei ollut niin siellä se aika hurahti oikein mukavasti ja vähän liiankin nopeaan. Saivat lapset viettää oikein urakalla aikaa Vaarin kanssa ja tietysti serkut näkivät toisiaan mukavan paljon. Sain myös vihdoin jonkun näköisen luottamus siteen isosiskon pieninpään lapseen, ja taisi Vilmasta tullakkin tädin-tyttö äidin-tytön sijaan. Toivottavasti ensi kerralla ei enään tarvisi murtaa jäätä, vaan voisi suoraan kaapata kaikki tädin murut kunnon isoon halaukseen :) Pienet on niin mahtavaa porukkaa ja niiden touhuja jaksaisi seurata vierestä, vaikka kuinka kauan. Tuli havaittua myös, että Masi tykkää leikkiä paljon yksinään, mitä en olisi uskonut, mutta niin sitä ei voi kaikkea tietää. Masi leikki yksin hiekkalaatikolla ja kun muut tulivat myös lähti poika lähes samantien pois sieltä leikkimään muualle :D

Tuon viikon aikana tuli lopulta kerettyä aika paljon, vaikka se menikin nopeaa. Kaikki suunnitelmat eivät toteutuneet, mutta onneksi löytyi tilalle muuta tekemistä. Kävin kaksospikkusiskojeni kanssa Purpflashissä, vaikka juuri silloin sää ei oikein suosinut meitä :D Paljon tuli vietettyä aikaa ulkona, koska muuten säät olivat oikein mahtavat. 

Kaksoset <3

Oli ihanaa nähdä paljon siskojani ja viettää aikaa heidän kanssaan. Nyt kun lapsetkaan eivät enään ujostele tätejään! Yksi siskoni piti Forever kutsut, jossa pääsin ilolla seuraamaan ohjaajani mahtavaa kutsujenpito tapaa :) Toisen siskoni kanssa kerettiin myös käydä katsomassa heppoja johon, nappasin Millan seuraksi yhden isosiskoni lapsista mukaan. Ja kahden muun siskonlapseni kanssa käytiin kaupassa ostamassa vähän herkkuja ja räjäyttelemässä vesimeloneja kaupan lattialle :D

Milla, Henna ja Kukka :)

Vilma ja Susanna<3

Kummityttö<3

Henna ja Vilma<3

Perjantaina ajelimme vielä käymään Mummolassa ja moikkaamassa siellä olevia siskojani, jonka jälkeen lähdimme vielä kotiin. Masi oppi eilen kävelemään kunnolla ja tämä päivä ollaankin menty oikeastaan lähes täysin ilman konttaamista ja vauhdilla. 

Minun pieni vauvani on nyt kävelevä taapero <3 :)

Meidän keskiviikkomme kuvina!

 Aamulla Masin herättyä kanssa aamupesut ja hampaiden harjaus.
Aamukahvit tulemaan ja aloe "shotti" huiviin :)

Aamupala, aamulääkkeet ja aamukahvi♥

Siskon heräämistä odotellessa tutkittiin leluja ja ajettiin autoilla.

Millan herättyä neidin kanssa aamutoimet ja aamupala.

Vaatteet päälle ja ulos!

Kohti puistoa..

Ja tietysti keinujen jälkeen hiekkalaatikolle.

Leikkipuiston musiikkituokion odottamista.

Puistoruokailu sai jäädä väliin, koska Masille iski aikasemmin nälkä..

..ja uni!

Veikan nukkuessa herkuteltiin ja luettiin kirjoja.

Päikkärit ohi ja termiitit liikkeellä taas!

Pientä välipalaa...

ja ulos :)

Päivällinen

Päivittäinen imurointi.

Isi saapui ja lapset jäivätkin isin hoitoon loppu illaksi.

Itse suuntasin vielä koulutukseen ja tulinkin kotiin lasten ollessa jo unten mailla :)

Blogin henkiin herättelyä..

Tarkoitus on ollut jo pitkään toteuttaa meidän päivä postaus, mutta se on aina siirtynyt seuraavalla päivälle, sitten seuraavalle viikolle ja niin edelleen. Joka toinen päivä ajattelen ryhdistäytyä ja kirjoittaa, mutta ajattelu ja toimintatapa ei vaan yleensä mene yksiin ainakaan jos on omista jutuista kyse.

Lapset kasvaa ja oppii koko ajan. Masi on ottanut muutamia askeleita yksinään. Vaarilassa otti ihan esimmäiset omat askeleet yksin. Lauantaina (4.3) kaksossiskojen valmistujaisjuhlassa Masi käveli ulkona jopa muutaman metrin yksinään ja moni silmäpari oli sitä todistamassa. Eilen myös Millan nukkuessa, meillä oli Masin kanssa pienet kävelytreenit. Huomasi kyllä kuinka tuo poika osasi nauttia täysillä jakamattomasta huomiosta. Eiköhän hän vielä joku päivä kävele.

Masin keuhkopala lähetettiin muutama viikko sitten Amerikkaan tutkittavaksi. Suomessa tutkimusten jälkeen selvisi, että Masilla on harvinainen keuhkokudossairaus, mutta auki jäi vielä mitä tämä tulee tarkoittamaan meille käytännössä. Perjantaina sainkin soiton keuhkolääkäriltä, joka kertoi minulle ainakin toistaiseksi helpottavan uutisen. Masin keuhko "ongelmat" todennäköisesti johtuisivatkin vain hänen pienenä sairastamistaan keuhkokuumeistaan ja monista flunssista. Silloin Masilla oli vielä ductus auki, joka ei ainakaan auttanut asiaan. Todennäköisesti siis Masin tila paranee koko ajan uusien keuhkorakkuloiden myötä. Tilaa kumminkin seurataan edelleen joka kuukausi ja lääkitys pidetään samana ja toivotaan parasta. Amerikkalainen patologi oli myös heittänyt vaihtoehdoksi, josko Masilla olisi refluksia. Meidän keuhkolääkäri ei tätä epäile, ja itsellenikin se tuntuu vähän oudolta vaihtoehdolta, mutta tutkimus tästä silti tulee, ettei mitään jätetä arvailujen varaan kuitenkaan.

Sitten tämä minun pieni, mutta niin iso ja osaava tytär. Millalta loppui kerho tältä kaudelta, mutta onneksi sai paikan myös ens kaudelle! Kerho vain muuttuu kaksipäiväiseksi viikossa ja alkaa puolituntia aikaisemmin, kuin menneellä kaudella. Vaikka aluksi tuntui, etten pystyisi millään jättämään Millaa kerholle, niin olen todella onnellinen, että tein sen. Nyt en taas vaihtaisi kerhopaikkaa mistään hinnasta. Ohjaajat ovat mitä mahtavimpia ja mahtavaa on myös se, että kerho on musiikkipainotteinen, mikä sopii meidän neidille loistavasti.

Nyt Millan kerhon loputtua olemme viettäneet jonkun verran aikaa Vaarilassa ja siellä myös serkkujen kanssa on tullut touhuttua. Viime sunnuntaina oli Helsinkipäivä ja Radio Aallon Helsinkipäivä konsertti. Siellä esiintyi Robin, jota minun oli tarkoitus viedä Millakin katsomaan ja veinkin, mutta ovella odottivat piitkät jonot ja kaikkialla ihan hurjan paljon ihmisiä. Milla ei valitettavasti nähnyt Robinia juuri lainkaan. Screeniltä taisi pari kertaa huomata ja äänen tietysti kuulimme. Sisään pääsimme vähän ennen Robinin setin loppua ja lähdinkin sitten saman tien viemää Millaa Masin luo isin hoiviin kotiin. Ja itse lähdin vielä takaisin. Pisin aika minkä tällä hetkellä olen ollut poissa molempien lapsieni luota, vaikka isin hoivissa olivatkin ei se ollut helppoa heitä jättää. Huomenna olen taas illalla poissa parisen tuntia ja isin vuoro ihan yksin laittaa molemmat lapset nukkumaan. Kauhean syyllinen olo tulee heti, kun on vähänkin poissa, mutta kai se tekee hyvää niinkun kaikki sanovat :D

 Serkku poppoo <3

 <3