Vuosi 2018 alkoi mitä parhaimmalla tavalla. Kävimme lasten kanssa pulkkamäessä, näin siskoani ja hänen poikaystäväänsä pitkästä aikaa, lapset saivat silitellä heidän mukanaan reissannutta pupua. Ja yöllä, neljän aikaan huomasin etten pysty enään nukkumaan. Siirryin alakertaan, jossa puolentoista tunnin olon jälkeen oli pakko soittaa Naistenklinkalle ja käydä herättämässä isi soittamaan minulle taksi. Lapset heräsivät yläkerrassa vähän jälkeen kuuden, kun olin juuri lähdössä taksiin. Äkkiä ulos ja taksiin. Hiljainen taksimatka, ilmottautuminen, kätilön tapaaminen, tutkimus, jonka jälkeen suoraan saliin. Kiirellinen epiduraali, jonka jälkeen oli taas helppo olla. Seurattiin supistuksia käyrältä ja juteltiin opiskelijakätilön kanssa mukavia. Puudutus lakkasi, jolloin pyysin lisää, mutta meidän pieni neiti päättikin tulla ja oli sylissäni 11.23!
Isi ja sisarukset pääsivät pikaisesti moikkaamaan uutta tulokasta synnytyssaliin ja myöhemmin osastolle. Olinkin vain yhden yön sairaalassa, jonka jälkeen kotiuduimme.
Tämä meidän pienin tirriäinen on rauhallinen ja aivan yhtä mahtava tapaus kuin nämä edellisetkin. Kuinka sitä aina unohtaakaan kuinka pieniä ne on ja kuinka rakkaita ne on jo heti synnyttyään! <3
Eilen vietimme Masin 3v synttäreitä, jossa myös sukulaiset pääsivät samalla moikkaamaan uutta vauvaa. <3
